Valitse sivu

Virolahti Sinuun minä jään.

Sinuun minä jään, kun kevät lauluja ei lauleta enää.
Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet.
Pöydät on siivottu ja vieraat menneet.

Nämä Paula Vesalan lyriikat ovat ehkä hieman liian dramaattiset tähän asiayhteyteen, mutta niin kuvaavat. Ja koska tässä nyt kirjoitan viimeistä blogiani, sallittakoon tunteilla rönsyily.

Perheemme jää Virolahdelle. Jäämme tänne, vaikka tiedämme että tulevaa kesää seuraa ankara ja pimeä talvi. Kuherruskuukautta seuraa arki. Saavuimme tänne erittäin lämpöisen vastaanoton saattelemana, suuremman huomion läsnä ollessa kuin monella muulla muuttajalla. Ihmiset täällä ovat ihania! Meidät on otettu hyvin vastaan ja koska meidät tunnetaan, on ollut helppo integroitua yhteisöön. Lapset myös auttavat uuteen paikkaan integroitumisessa. Harrastusten, kavereiden, koulun ja päiväkodin kautta tutustuu hyvin ihmisiin.

Tarkemmin sanottuna jäämme Virojoelle, eli Virolahden keskustaajamaan. Paikkaan, missä palvelut ovat lähellä ja lapset voivat itsenäisesti kulkea harrastuksiin, kouluun ja kavereille. Tai vaikka ärrälle karkkiostoksille. Elämä täällä on ihanan leppoisaa, kiireetöntä ja simppeliä. Loistavaa lääkettä ruuhkavuosiin!

Olemme onneksi kuitenkin jo kokeneet sen haastavimman vuodenajan ja siitä on selvitty hengissä. Vaikka vielä on kirkkaasti muistissa, miten lapset jouduttiin laittamaan pilkkopimeälle koulutielle otsalamput päässä. Vaikka lunta ja pakkasta tulee niin paljon, ettei ulko-ovea meinaa uskaltaa avata. Vaikka ihmiset vetäytyvät kotiensa suojaan ja kylä hiljenee.

Mieleen painuvin lausahdus on ollut eräältä paikalliselta se, että täällä kyllä pärjää, kunhan vain pärjää itsensä kanssa. Se on täysin totta. Ja kunhan viihtyy kotona. Kodin onkin oltava sellainen, missä viihdyt. Täällä ei vietetä aikaa kaupungilla kahviloissa, kirjastoissa, teattereissa, näyttelyissä tai kauppakeskuksissa. Me viihdymme kotona ja sen vuoksi niin hyvin täällä.

Remppa vai muutto?

Ensimmäisessä blogissani kirjoitin, että ensi kesän korvilla nähdään, valitsemmeko rempan vai muuton. Tässä puolen vuoden aikana olemme olleet vaihdellen molempiin suuntiin kallistuneina. Nyt tulos on selvillä. Valitsemme muuton. Mutta emme muuta siihen isoon vanhaan maataloon, jossa ikkunoista vetää ja lattiat natisevat. Missä puuta kannetaan sisään uuneihin koko talven. Missä pihaa reunustaa navetta ja silmiin kantamattomat pellot. Niin kuin epäilin. Pelkäsinkin ehkä… Puoli vuotta tässä pohjaratkaisuiltaan käytännöllisessä omakotitalossa on ohjannut meidät kohti toista järkevää omakotitaloa. Uusi kotimme on nimensä veroisesti uusi. Kaikki on uutta, kiiltävää, puhdasta ja vaaleaa. Jotain mitä me emme voineet kuvitellakaan saavamme!

Lapset uuden kodin rappusilla
Loviisa, Iiris ja Akseli uuden kodin rappusilla 🧡

Jos tämä kuva ei herätä tunteita ja reaktioita Virolahtelaisissa, ei sitten mikään! On kunnan pipot ja kaikki! Etenkin Iiris sulatti kyllä varmasti kaikkien sydämet. Kuvauspaikkana Bunkkerimuseo, keskellä kylmintä talvea. Tällä kuvalla ja hyvällä tekstillä nappasimme itsellemme uuden kodin, ns. tiskin alta👌

Talo löytyi meille tekemäni Facebook- julkaisun kautta. Haluan tässä kohtaa vielä kiittää kaikkia tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä avustanne. Julkaisua jaettiin Facebookissa uskomaton määrä ja saimme paljon yhteydenottoja ja vinkkejä. Tuli tunne, että nyt koko kylä etsii meille kotia. Se tuntui hyvältä. Talo täyttää kriteerimme sijainnin ja koon suhteen ja sokerina pohjalla…

KODINHOITOHUONE!!!!!

Lainaan tähän yhden kuvan ja tekstin aiemmasta blogistani:

Tarve kodinhoitohuoneelle on todellinen

Äidillä olisi vielä yksi toive, mutta sen ratkaisemiseksi tarvitaan jo jotain muutakin kuin lekaa… Ihanaa kun on iso kylpyhuone, mutta sekään ei ole tarpeeksi iso ulkovaatteiden, kenkien ja pyykkien kuivaustilaksi…todistusaineistoa löytyy kuvasta. Loru siellä tietenkin napostelemassa kaikki tupsut pipoista. Oma paikka vaatehuollolle olisi siis tarpeen. Sellaisella taitaa olla nimikin; kuraeteinen ja kodinhoitohuone. Sellainen olisi ihana. Toive heitetty ilmoille, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kiitos siis universumi! Sain kodinhoitohuoneen ja kuraeteisen. Uudesta talosta en ollut uskaltanut edes haaveilla, varsinkaan niin, ettei sitä tarvitse olla rakentamassa, vaan saat avaimet käteen valmiiseen taloon. Lisäkiitokset siitä!

Pohdintaa asuntoasioista Virolahdella

Syy, miksi valitsimme muuton, toimikoon aasin siltana tulevaan pohdintaani. Talo, missä olemme nyt puolisen vuotta asuneet, on 80-luvulla rakennettu. Tällaisia taloja on paljon markkinoilla. Talossa on tehty sisällä jonkin verran remonttia. Keittiö, wc, eteinen ja 2 makuuhuonetta ovat hyvässä kunnossa. Olemme sisustuksella saaneet sisätiloista kauttaaltaan kauniit ja valoisat, vaikka tummat tiilet ja puupaneloinnit yrittävät vallata yleistä tunnelmaa ja imeä valoa. Mutta tarkemmin tarkasteltuamme taloa, huomaamme siinä paljon kunnostuskohteita. Niin kuin 40-vuotta vanhassa talossa onkin, jos sitä ei ole koko ajan vuosien varrella kunnostettu. Sama juttu koskee pihaa. Tällaisen asian äärellä koemme aika suurta riittämättömyyden tunnetta. Elämme ruuhkavuosia. Meillä on 3 lasta, nouseva yritys ja Tuomaksen yliopisto-opinnot ovat vielä kesken. Nostamme siis kädet pystyyn tässä kohtaa. Tähän tilanteeseen tarvitsemme sellaisen kodin, joka ei ole työmaa. Tarvitsemme kodin, joka ei aiheuta meille huolia ja murheita. Tarvitsemme viihtyisän ja toimivan kodin, vankan ja turvallisen. Sellaisen, missä on hyvä olla. Kun elämässä ja ympärillä tapahtuu paljon, haluamme että koti on paikka, missä voi rauhoittua ja ladata akkuja. Lapset seuraavaa koulupäivää varten, harrastusten jälkeen. Me aikuiset kaipaamme paikkaa, minne vetäytyä hektisistä ja inspiroivista työkuvioista. Ihana koti maaseudulla on hyvä ”piilopaikka”.

Vallitseva maailmantilanne vaikuttaa

Vallitseva maailmantilanne on myös yksi syy muuttoomme. Niin kuin sijoittajat pörssissä ovat varovaisempia, harkitsemme mekin todella tarkkaan sijoittamista rajan pinnassa olevaan kiinteistöön. Entä jos sen arvo romahtaakin? Jos kiinteistöjen arvot romahtavat, olisiko järkevää ostaa vasta sitten? Vai olisiko kaikkein järkevintä asua vuokralla niin kauan, kunnes näemme mitä tapahtuu? Kuinka kauan se kestää? Tässä kohtaa ajattelen, että ainakin siirtymäajan Nato- jäsenyyteen. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ei Suomen Nato- jäsenyyskään. Joten toistaiseksi vuokralle kuulostaa parhaimmalta vaihtoehdolta tässä kohtaa.

Meillä oli siis ostomahdollisuus tähän taloon, jonka nyt jätämme käyttämättä näistä syistä johtuen. Talo menee yleiseen myyntiin, eli meidän pitää muuttaa. En millään jaksaisi muuttamista, mutta ei auta. Nämä ovat isoja ja tärkeitä juttuja, ennen ei levätä kunnes saadaan asiat kuntoon.

Kunnan vuokra-asuntoihin?

Selvitin mahdollisuuksiamme muuttaa kunnan vuokra- rivitaloihin. Ne ovat hyvällä sijainnilla ja osa aika uusiakin. Ongelmaksi nousi kuitenkin saman tien se, että isoja rivitalo-asuntoja on todella harvoin vapaana. Selvitin asiaa myös naapurikunnasta ja siellä sama ongelma. Yksityissektorilla Virolahden myynti- ja vuokramarkkinat on nopeasti käyty läpi. Meidän kokoiselle poppoolle ei ole vuokra-asuntoja/taloja ja myynnissä olevat ovat kunnoltaan ja iältään paljon heikommassa tilanteessa kuin nykyinen vuokratalomme.

Jos kuntaan halutaan lapsiperheitä muualta, on asuntoasioiden järjestyttävä. Jos kaikki muut osa-alueet ovat järjestyneet, pitää siinä kohta asuminenkin järjestyä. Jos tarjolla kuitenkin on vain omistusvaihtoehtoja, rajaa se jo osan mahdollisista uusista perheistä pois. Hyppy tuntemattomaan, eli kaupungista maalle olisi helpompi tehdä, jos nopea ja helppo exit olisi tarvittaessa mahdollinen.

Keskelle rakennustyömaata?

Toinen, ehkä jopa rajaavampi tekijä on se, että kaupunkilaistuneen, ruuhkavuosiaan elävän lapsiperheen on haastavaa muuttaa keskelle rakennustyömaata täysin vieraaseen kuntaan. Taloon, missä pitää tehdä kaikki sisäpinnat uusiksi, putkista, katoista ja kaiken maailman salaojista puhumattakaan. Vaikka talon hankintahinta olisi kuinka edullinen, ei se vähennä työn määrää. Ja vaikka remontit tehtäisiin ostopalveluna, on siinäkin hommaa, että alat selvittää uudella paikkakunnalla hyviä urakoitsijoita jne.

Mikä siis avuksi? Tähän meidän hätään vetoomukseni kaikille paikallisille ei auta. Mutta sanon sen kuitenkin. Pitäkää taloistanne huolta, silloin ne ovat myös helpompi tulevaisuudessa myydä. Älkääkä pitäkö torppia tyhjillään, vaan tarjotkaa niitä uusille asukkaille. Tämä on kaikkien kuntalaisten vastuulla. Uudet asukkaat ovat kaikkien kuntalaisten etu.

Akuuttiin ongelmaamme sain vinkin paikalliselta; Kaikki vapaana olevat talot eivät löydy ilmoituksista. Ne pitää löytää omalla salapoliisityöllä. Tein työtä käskettyä ja se tuotti tulosta. Mutta minähän olen jo virolahtelainen. Pyörin jo täällä ja olen kaikissa some- ryhmissä mukana. Kaikki tietävät minut. Voin kysyä lasten harrastuksissa muilta vanhemmilta, onko kenelläkään tiedossa mitään taloa, mikä voisi olla vuokrattavissa. Tai kampaajan tuolissa. Veikon koneessa. Ässän kassalla. Mutta mitäs sitten se perhe, joka asuu pk-seudulla, eikä ole vielä ollenkaan sisällä täällä? Annan tässä nyt paikallisena yhden vinkin. Liity kunnan yksityisiin someryhmiin ja laita sana sitä kautta kiertämään. Ota yhteyttä kunnan kiinteistöosastoon, tai tee niin kuin me teimme. Soita suoraan kunnanjohtajalle ja kerro, että olette tulossa.

Vaste hyväksyttiin Starttisatamaan!

Mieluisan ja toimivan kodin löytäminen oli tärkein edellytys sille, että jäämme Virojoelle. Se nyt siis loppujen lopuksi järjestyi ja sen lisäksi työkuviot ovat järjestyneet enemmän kuin hyvin. Kiirettä on pitänyt! Vaste pyörii vähintäänkin yhtä hyvin täällä kuin Turussa. Ja lähtee pian nousukiitoon! Vaste on nimittäin juuri hyväksytty kehittämisyhtiö Cursorin ( https://www.cursor.fi/ ) luotsaamaan Starttisatamaan! Kyseessä on yrityskiihdyttämö kasvuhakuisille startup- yrityksille. Toimitilat sijaitsevat Karhulan teollisuuspuistossa. Siellä alkaa siis ensi syksynä tapahtumaan!

Kaakon kaksikolla on oma varafarmaseutti

Kesän ajan minä teen apteekkikeikkaa lähialueiden apteekeissa ja saan sitä kautta ylläpidettyä ammattitaitoani lääkealalla. Olen omavaltaisesti nimennyt itseni kaakon kaksikon varafarmaseutiksi, sillä minua näkee pääsääntöisesti Miehikkälän ja Virojoen apteekeissa. Tykkään työskennellä maaseudun apteekeissa. Asiakkaat ovat mukavia, tunnelma on kiireetön ja asiakkaisiin tutustuu hyvin. Ja tottakai autan ensisijaisesti oman kulmakunnan apteekkeja!

Yliopisto-opinnot onnistuvat maaseudulla, kesälläkin!

Tuomas puolestaan aikoo suorittaa kesän aikana biokemistin tutkinnon sivuaineopinnot. Tavoite on kova, mutta sellaisia tavoitteiden kuuluukin olla. Syksyyn jää sitten enää muutama tentti ja sitten meillä juhlitaan uunituoretta biokemian kandidaattia. Sitten kun aika on valmis. On se sitten sateella tai pakkasella, sillä ei ole väliä. Pääasia on se, että valmistuu. Se on uskomaton suoritus tässä yhtälössä.

Summa summarum. Virolahti, Sinuun minä jään. Me kaikki! Kaikki siis järjestyi. Ja niinhän asiat aina järjestyvätkin, mutta täytyy kyllä todeta että matkan varrella oli muutama vaikea paikka, missä usko meinasi horjua. Niissä kohdin muistutin itseäni siitä, että kyllä elämä kantaa ja asiat järjestyvät.

Lopuksi

Tähän päättyy viimeinen tekstini ja blogien kirjoittaminen kunnan verkkosivuille nimellä Aurajoen rannalta Virojoelle. Haikein mielin. Projektin päättyminen ei ole kuitenkaan negatiivinen asia. Aikansa kaikkea. Vaikka olen nauttinut kirjoittamisesta, on paljon muitakin asioita, mitä odotan aloittavani. Esimerkiksi Vasteen valmennusten skaalauttaminen Starttisatamassa. Liiketoiminnan kehittäminen ja laajentaminen ovat äärimmäisen kiinnostavia ja jännittäviä aiheita, sillä niissä asioissa kaikki on mahdollista! Sky is the limit! Meillä alkaa olla aika hyvä porukka kasassa Vasteen ympärillä, joten yksin tai kaksin ei tarvitse näitä asioita pohtia ja pallotella. Tulen oppimaan taas niin paljon uutta!

Olen onnekkaassa asemassa. Työni on muuttuvaa, haastavaa ja sopivan yllättävää. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä onnesta. Jokainen on oman onnensa seppä. Haluankin rohkaista kaikkia uskomaan itseensä, omiin kykyihin ja oppimiseen. Ei pelkkään osaamiseen, sillä kaiken voi oppia, jos vain haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Tämä on ehdottomasti se tärkein oppi, minkä olen yrittäjänä oppinut. Kaiken voi oppia!

Kun kamerat sammuvat vlogien ja blogien merkeissä, syttyy jossain toisaalla jotain. Vielä en ihan tarkkaan tiedä mitä se on, mutta luotan että jotain syttyy. Joka tapauksessa kesän ajan maadoitan itseni sopivalla määrällä perusduunia ja kesätouhuilla lasten kanssa. Sitten syksyn tullen noustaan tulesta kuin Feeniks lintu!

Aloitin tekstini Paula Vesalan lyriikoilla ja lopetan sen Samuli Putron sanoitusten mielikuviin… ”Tehkää kevät lempeydestä, käykää ulos kehräten. Hullaantukaa kauneudesta… Älkää unohtako toisianne”.

Ihanaa kesää kaikille!

-Maiju-

Tästä paahtavan kuumasta, ihanasta kesän uintireissusta se ajatus Virolahdelle muuttamisesta lähti, kesällä 2021 Virolahden Valkjärvellä.
Kuvassa ihanat lapsukaiset Akseli, Ava, Mona, Loviisa ja Iiris.

P.S. Olethan jo käynyt katsomassa viimeisimmän videomme Isä-Poika? Siinä palataan Tuomaksen ja Akselin yhteisiin talven touhuihin. Pääset katsomaan videon tästä: