Tervetuloa uuden blogin pariin. Sairastuimme koronaan. Koko perhe. Miltei 2 vuoden pitkä taistelu koronaa vastaan päättyi loppujen lopuksi meidän tappioon. Tämä blogi kertoo siitä, minkälainen tauti korona oli meidän perheessä, miten selvisimme siitä ja miltä nyt tuntuu. Onko vaara ohi? Suhtaudummeko tautiin sen sairastettua vielä vakavammin vai onko se tulevaisuudessa ”vain flunssa”?
Lopussa muutama hyväkin uutinen, mutta aloitetaan koronalla.
2 vuotta poikkeusoloja
16.3.2020 otimme lapset pois koulusta ja jäimme myös itse Tuomaksen kanssa pois luennoilta ja oppitunneilta. Iiris oli vielä kotihoidossa, joten hänen arjessaan ei tullut muuta muutosta kuin, että siitä päivästä eteenpäin koko perhe oli kotona melkein koko ajan. Alkoi pitkä jakso erilaisia poikkeusoloja. Otimme koronan tosissaan ja olemme olleet todella tarkkoja koronan suhteen koko tämän 2 vuoden ajan. Emme ole matkustelleet, edes kotimaassa. Turussa asuessamme tilasimme kaikki ruoat koko koronan ajan valmiiksi kerättyinä. Emme siis käyneet ruokaostoksilla kaupassa. Emme muutenkaan käyneet ostoksilla. Kaikki tilattiin verkon kautta. Emme käyneet ravintoloissa, kahviloissa, uimahalleissa, tapahtumissa… emme käyneet kerta kaikkiaan missään. Emme nähneet sukulaisia tai kavereita kuin ulkotiloissa. Noudatimme etäisyyksiä. Olimme ne vanhemmat puistossa, jotka pitivät huolen etäisyyksistä, oli omista tai vieraista lapsista kyse. Isovanhempiammekin näimme vain tarkoin harkitusti, yleensä karanteenin ja negatiivisten testien kautta.
Välillä koulussa ja sitten taas kotona
Välillä pidimme lapset pois koulusta, välillä he olivat altistumisen takia karanteenissa kotona. Silloin kun lapset kävivät koulua ja Iiris jo päiväkotia, kävivät lapset joka päivä suihkussa suoraan kotiin tultua ja vaatteet pestiin saman tien. Käsiä pestiin joka välissä. Reput suihkutettiin desinfiointispraylla. Muistan, kun keväällä 2020 hanskoja käytettiin melkein kesään asti. Ulos ei ollut asiaa ilman hanskoja. Ei ollut kivoja juttuja ja kävimme Tuomaksen kanssa kerran, jos toisenkin keskustelua näiden rajoitusten ja toimien tarpeellisuudesta.
Toimimmeko oikein?
Olemme edelleen ja olemme olleet koko ajan sitä mieltä, että olemme toimineet oikein. Tämän 2 vuoden aikana kukaan ei voinut tietää, kuinka vaarallisesta taudista on kyse ja miten terveydenhuoltomme kantokyky kestää pandemian yli. Me teimme kaikkemme ja se riittää.
Huonoa onnea?
Sairastuimme koronaan Virolahdella. Pienellä paikkakunnalla. Miten on mahdollista, että onnistuimme väistämään koronan melkein 2 vuoden ajan Turun keskustassa asuessamme ja sairastumme sitten täällä maalla, vain muutama kuukausi muuton jälkeen?
Onko syynä hallituksen koronastrategian muutos vai huono tuuri? Luultavasti molempia. Tosiasiahan on se, että tällä hetkellä koronaviruksen annetaan levitä. Siltä välttyminen 3 lapsen kanssa on melkein mahdotonta, vaikka kuinka pienellä paikkakunnalla asutaan. Tauti tuli meille luultavasti koulun/päiväkodin kautta, mikä onkin se todennäköisin reitti meidän tapauksessamme. Ei oikeastaan ole oikein muuta vaihtoehtoa, sillä teemme töitä kotona, emme edelleenkään käy ravintoloissa, kahviloissa, tapahtumissa tai harrastuksissa. Matkustelusta puhumattakaan. Ruokakaupassa ja ärrällä käymme tässä kylällä ja käytämme aina maskia. Lapsilla on ollut kavereita kylässä vain muutamat, samasta koulusta olevia lapsia.
Olemme ehkä onnekkaita siinä kohtaa, että sairastuimme tähän viruksen elinkaaren ehkä lievimpään varianttiin, omikroniin. Osa lapsistamme sairasti taudin miltei oireettomana.
Karanteeniaika
Akselilla (9v.) todettiin tauti ensimmäisenä. Oli tiistai. Hän tuli koulusta kotiin ja oli todella väsynyt koulumatkasta. Pian huomasimme, että kaikki ei ole hyvin. Teimme koronakotitestin ja se oli positiivinen. Akseli eristettiin saman tien omaan huoneeseen.
Seuraavana aamuna positiivisen tuloksen antoi Iiris (3v.). Hänellä oli vain ihan vähän nuhaa tässä kohtaa. Keskiviikko-iltana Tuomaksen testissä näkyi 2 viivaa ja torstai-aamuna minun ja Loviisan (8v.) testit näyttivät positiivista. Eli kahdessa vuorokaudessa tauti oli meissä kaikissa. Me vanhemmat sairastimme taudin rankkana flunssana, josta jäi ”jälkitaudiksi” voimattomuutta, yskää ja nuhaa. Rankin kohta koko koronassa oli se, että meillä oli täällä 3 energistä ja tervettä lasta, yksi 9kk vanha erittäin energinen koiranpentu ja lunta tuli niin paljon, ettei meinannut ovesta päästä ulos. Oli vaan pakko ulkoiluttaa lapsia, edes vähän, tehdä lumitöitä, lenkittää koiraa ja töitäkin piti vähän tehdä, tai ainakin siirtää. Kaikki muu jäi.
Ruoka- ja traktoriapu pelasti karanteenimme!
Onneksi saimme apua naapureilta ja vanhemmiltamme. Naapuri kävi traktorin kanssa tekemässä lumityöt ja vanhempamme toivat meille ruokaa. Ja herkkuja. Jos ei muuten voi lapsia ja lapsenlapsia auttaa, niin ruoalla ja herkuilla sitten. Ja niitä tuli paljon! Se, että ei muutamaan päivään tarvinnut tehdä ruokaa lapsille, auttoi kyllä todella paljon. Ja se järkyttävä määrä lunta, mikä tuli tietenkin juuri tähän pahimpaan saumaan, sai lapset viihtymään omalla pihalla. Heitä ei ollenkaan haitannut se, että olivat vielä karanteenissa, kun sai ulkoilla omalla pihalla. Saimme tehtyä hiihtoradankin pihalle, joten hiihtämäänkin pääsivät!
Jääkaappi täynnä karanteenin ajaksi 
Syntymäpäivieni kunniaksi isovanhemmat toimittivat myös upean mansikkakakun! Mummon tekemiä laskiaispullia Eija-mummi toimitti makaronilaatikkoa ja marjapuuroa Lihapasteijoita… Korvapuusteja… Einesruokaa eristyksessä olevalle Akselille Koko perhe koko ajan kotona väsyttää koirankin. Loru nukahti keskelle kylppärin lattiaa. Tyttöjen huone on tämän näköinen kun vanhemmat antavat vapaasti sovitella vaatteita, jotta saisivat itse vähän aikaa levättyä.
Kotikoulu on se rankin koulu
Yritimme pitää Akselin ja Loviisan muiden kanssa samassa tahdissa koulujuttujen kanssa ja täällä olikin sitten ympäristöopin ja enkun koetta, matikan digilisätehtäviä, kuulusteluja ja vaikka mitä! Sunnuntai-iltana Akseli sanoi, että on jo ihan kiva palata kouluun, kun tämä kotikoulu kokeineen on normaalikoulua paljon rankempaa. Kyllä tässä viikon aikana kaikilla oli jo nähtävissä sellaista arjen kaipuuta. Ihania ajatuksia omassa mielessäni tällä hetkellä ovat kaikki normaaliin arkeen liittyvät asiat ja terveenä pysyminen.
Minä ja Loru vahtimassa Loviisaa matikan digitehtävien parissa. 
Akseli harjoitteli tulevaa enkun koetta varten kotikokeella.
Elämä koronavirusinfektion jälkeen
Sairastuimme koronaan, selvisimme siitä ja toivottavasti vältymme kaikilta jälkitaudeilta/oireilta. Toivottavasti emme myöskään sairastu koronaan uudestaan, tai mihinkään muuhunkaan pitkään aikaan! Sanoin tämän saman asian edellisessä blogissani, että parempi vaan pysyä terveenä, ei tästä muuten mitään tule. Aiomme siis todellakin olla tarkkoja koronan suhteen myös jatkossa. Vaikka nyt meillä onkin ehkä se paras rokote tautia vastaan.
Kotitesti, PCR, vai molemmat?
Olemme tähän asti tehneet korona kotitestejä melko matalalla kynnyksellä, niin kuin on suositeltukin. Viralliseen PCR- testiinhän ei juuri enää edes pääse. Teimme Akselille kotitestin uudelleen siinä kohtaa kun karanteeniaika oli päättynyt ja oireiden loppumisesta oli kulunut yli 2 vuorokautta. Eli kun Akselilla oli lupa mennä kouluun. Antigeenitestin tulos oli edelleen positiivinen. Soitimme Kymsoten korona neuvontapuhelimeen ja sieltä saimme tiedon, että tällaiselle testaukselle ei todella ole aihetta, sillä antigeenitesti saattaa näyttää positiivista tulosta vielä jonkin aikaa. Tartuttavuus kuitenkin laskee nopeasti kun viruksen määrä elimistössä vähenee.
Me tosiaan teimme kotona tehtävän antigeenitestin siinä kohtaa kun aloimme oireilla, emmekä hakeutuneet viralliseen PCR-testiin missään vaiheessa. Eli toimimme ohjeistuksen mukaisesti, emmekä kuormittaneet terveydenhuollon resursseja. Tämä oli ihan ok siihen asti, kunnes tajusin, että olisimme Tuomaksen kanssa yrittäjinä tarvinneet PCR-tuloksen tartuntatautipäivärahahakemusta varten. Tajusin asian liian myöhään, eli tämä yrittäjäpariskunta sairasti taudin ns. ”omasta pussista”. Sairaslomaakaan on turha hakea, sillä yrittäjällä siinä on 9 vuorokauden omavastuu.
Ulkoilu-unelmia
En halua lopettaa tätä tekstiä negatiivisiin juttuihin, enkä varsinkaan koronaan. Keräsin tähän loppuun kivoja talvikuvia alkuvuodesta. Toivon, että pian olemme taas näissä touhuissa täysillä mukana!
Ilmalämpöpumppu, jes!
Saimme juuri ennen koronaa ilmalämpöpumpun taloomme. Paikallinen Veikon kone myy pumppuja ja vaikka mitä muuta! Olemme tässä muutaman kuukauden kuluessa huomanneet, kuinka laaja valikoima heillä on. Sieltä on haettu uudet suksisauvat Akselille, käyty teroittamassa luistimet. Hankittu pelituoli, Sodastream jne jne. Laaja valikoima ja hyvä palvelu onkin varmaan suuri syy siihen, miten tällaisessa kylässä ylipäätään on Veikon kone.
Oman kylän Veikon koneella on omat Facebook sivut, käyhän katsomassa ja tykkäämässä👍🏻
https://www.facebook.com/jkuntsioy/
Meillä on suora sähkölämmitys ja talossa on yksi varaava takka. Ilmalämpöpumppu tuo varmasti säästöjä sähkölaskuun. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Seuraan sähkönkulutusta päivittäin, joten näen kyllä, mitä tapahtuu. Ainakin se tuo muutamia ”vapaa-päiviä” takan lämmittämiseen. Polttopuukaan ei ole ilmaista ja päivittäinen takan lämmittäminen on aina oma operaationsa. Ilmalämpöpumppu saa nyt hurista koko ajan, jakaa takan tuomaa lämpöä koko taloon ja hoitaa kylmät aamut. Nyt jo voin kuitenkin todeta, että talomme on aika energiataloudellinen. Tässä talossa pystyy asumaan melko maltillisilla käyttökustannuksilla.
Loru tuli taloon
Samana päivänä ilmalämpöpumpun kanssa taloomme tuli Loru. Hän on 9kk vanha Amstaffi narttu. Eli Amerikanstaffordshirenterrieri. Voit lukea rodusta lisää esimerkiksi täältä; https://amstaffiyhdistys.net/
Loru tarvitsi pikaisesti uuden kodin ja hänen kasvattajansa otti meihin yhteyttä. Amstaffipiireissä oli tieto levinnyt siitä, että meillä ei ole enää koiraa. Loru on meillä nyt koeajalla. Koeajalla ja koetuksella tässä on oltu, sillä koronaan sairastuminen ja nuori koira, osin kouluttamaton, on erittäin huono yhdistelmä. Tuomas hoitaa pääosin Lorun koulutuksen ja lenkit, mutta toki minunkin pitää luoda johtajasuhde Loruun. Koira on meillä aina perheen laumahierarkiassa pohjimmaisena ja se tulee tällaiselle 9kk vanhalle pennulle opettaa saman tien. Etenkin lasten kanssa hänen tulee ymmärtää lasten oma tila.
Lorusta tulette varmasti kuulemaan jatkossa lisää, sillä näyttää vahvasti siltä, että tämä tytteli tulee jäämään meille. Ellei syö meidän upouutta sohvaa… Niinpä, kuka nyt hankkii uuden sohvan ja koiranpennun samaan aikaan? Ei siinä olekaan mitään järkeä, mutta sohva oli jo tilattu ja Loru tuli meille yllättäen. Näillä on mentävä.
Loru, 9kk Amerikanstaffordshirenterrieri Loru kuuntelee mamman ohjeita Taas on joku joka vie ulos ja lenkille
Blogeille jatkoa!
Näihin uutisiin lopetan tämän blogin, joka on ”Aurajoen rannalta Virojoelle” ensimmäisen tuotantokauden viimeinen. Ilokseni saan kuitenkin jo paljastaa, että yhteistyömme Virolahden kunnan kanssa jatkuu! Tulen siis kirjoittamaan blogeja noin kerran kuukaudessa tähän samaan paikkaan jatkossakin. Myös videomme saavat jatkoa Visit Virolahti YouTube- kanavalla ja tässä onkin katsottavaksi upouusi kakkostuotantokauden traileri:
Rakkain terveisin Maiju
