Tervetuloa uuden blogin pariin!
Elämme vuoden viimeisiä päiviä ja kovasti mieleni tekisi kertoa koko vuodestamme ja erityisesti siitä, miten selvisin ensimmäisestä vuodestani yrittäjänä. Ja kerronkin, mutta yritän kiteyttää sen seinäkalenteristamme löytyneeseen viestiin…
Tämän blogin pääaiheina ovat siis ensimmäinen vuoteni yrittäjänä ja joululoma. Paljon joululomastamme nykyisessä kodissamme ja kotipaikkakunnallamme kertoo se, kun tajusin, että eihän meidän tarvitse lähteä mökille, koska mehän ollaan jo ihan kuin mökillä! Ei myöskään Lappiin, koska lunta, pakkasta, rauhaa ja kauniita maisemia löytyy ihan lähiluonnosta. Mökki ja Lappi kaikilla mukavuuksilla siis, täydellistä!
Vuoteni yrittäjänä
Lähetän itselleni terveisiä tulevaisuuteen, mutta joskus myös kirjoitan terveisiä erilaisiin paikkoihin, mistä uskon löytäväni ne jossain kohtaa. Olin unohtanut tämän tammikuussa 2021 kirjoittamani tekstin kokonaan. Joulukuussa 2020 irtisanouduin vakituisesta farmaseutin työstäni Turussa ja hyppäsin yrittäjäksi perheyritykseemme Vasteeseen, missä Tuomas on ollut yrittäjänä sen perustamisesta asti. Kyllä mietitytti, että mitenköhän me pärjäämme? Onko mitään järkeä irtisanoutua vakituisesta työstä, molempien olla yrittäjiä, samassa yrityksessä? Aikana, milloin yrityksiä kaatuu oikealle ja vasemmalle ja työntekijöitä irtisanotaan? Meidän vanhempiakin ehkä vähän kauhistutti. Onhan meillä kolme lasta, jotka pitää ruokkia ja hoitaa. Ei voinut ajatella kuin Kirsti Paakkanen aikoinaan, kun hän aloitteli yritystoimintaa ja oli aika ajoin jopa ilman kotia, kun rahat olivat niin tiukassa.
Haluan kuitenkin jo tässä kohtaa ilmaista kiitokseni Suomen valtion monille eri organisaatioille, joista olemme saaneet tukea ja apua yrittäjyyden alkutaipaleilla. On uskaltanut yrittää, kun on tiennyt, että apua kyllä on saatavilla, jos sitä tarvitaan.
Tässä linkki tutkimusraporttiin: https://vastehealth.fi/wp-content/uploads/2020/03/PilottiKTO2019-paras.pdf
On vain luotettava siihen, että elämä kantaa
Jos olisin vuosi sitten saanut terveisiä, että hyppää vaan ihan levollisin mielin yrittäjäksi, sillä vuoden päästä olette kaiken muun lisäksi sisällön tuottajia, vloggareita ja bloggareita ja asutte muuten omakotitalossa Virojoella, niin en olisi kyllä ikinä uskonut! Niin ja että pärjäsitte vuoden 2021 ihan hyvin ja Vasteella riitti asiakkaita koronasta huolimatta.
Tai no, ehkä olisinkin uskonut ja olisin vaan ajatellut että onpa mahtavaa, kun pääsee olemaan tällaisessa kyydissä aitiopaikalla! Miten kiitollinen ihminen voikaan olla, kun saa tehdä rakastamaansa työtä ja se työ muuttaa muotoaan sopivin väliajoin!
Summa summarum. Ensimmäinen vuoteni yrittäjänä suoritettu kunnialla loppuun ja hengissä selvittiin, onneksi myös firma!
Työntäyteinen alkuvuosi
Tämä vuodenaika on kiireisintä aikaa Vasteessa. Vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta ihmiset haluavat taas panostaa terveyteensä ja se tuottaa työtä meille Vasteessa. Mikä on tietysti vaan hyvä asia. Vaste tarjoaa täysin etänä toteutettua valmennusta metabolisista sairauksista, kuten tyypin 2 diabeteksesta, rasvamaksasta ja verenpainetaudista, kärsiville ihmisille. Pidin joulunpyhät lomaa töistä, mutta nyt taas täydellä höyryllä töiden parissa! Vasteessa tehdään nimittäin ensi vuonnakin taas niin paljon lisää terveyttä ja hyvinvointia suomalaisille. Ihan mahtavaa!
Nyt jos koskaan onkin erittäin tärkeää pitää huolta omasta terveydestään ja pysyä terveenä kaikin tavoin, sillä koronaan sairastumisriski on korkea ja terveydenhuoltomme resurssit täysin ylikuormittuneita.
Jos haluat lukea lisää siitä, millä tavalla selätämme näitä kansansairauksia joka päivä täältä Virolahdelta käsin, ulkomaita myöten, vieraile osoitteessa www.vastehealth.fi
Luistimet, sukset ja monot kaikille lapsille!
Isäni antoi tänä jouluna ehkä sen parhaimman joululahjan ja vielä yllättäen kaikki lapset. Eräänä päivänä hän tuli yllätysvierailulle ja hänellä oli mukanaan kaikille lapsille uudet luistimet, sukset ja monot! Minä olin kyllä ollut mukana juonessa, mutta minun ei tarvinnut muuta kuin kertoa lasten jalan koko ja pituus. Se olikin tässä lahjassa se paras osuus näin äidin näkökulmasta. Saimme kertaheitolla kaikille sopivat talviurheiluvarusteet, eikä se vaatinut kaupoissa käyntiä ja sovittamista ja hintojen vertailua ynnä muuta.
Lapset olivat niin innoissaan ja pääsivät heti testaamaan sekä suksia, että luistimia, sillä pakkasta ja lunta täällä on riittänyt! Iiriksen monot kokoa 26 ovat todella hellyyttävät.
Joulunpyhät, pakkanen ja tähtitaivas
Jouluna pakkanen paukkui 20 asteessa täällä Virojoella ja tähtitaivas loisti! Tunnelma sisällä, varsinkin jouluaattona, oli kuitenkin sen verran jännittävä, että lämpöä riitti. Sen lisäksi saunoimme ja lämmitimme takkaa ahkerasti. Jouluaattoaamupäivän rutiinit olivat samat kuin joka joulu. Joulupukin kuuma linja, joulurauhan julistus Brinkkalan torilta Turusta sekä lumiukko-piirretty tietyllä tavalla pyöräyttävät jouluaaton aina käyntiin. Sen jälkeen jouluruoka ja lahjojen jakaminen. Tänäkään vuonna ei joulupukkia koronan vuoksi näkynyt, mutta onneksi tontut olivat jättäneet paketteja pitkin poikin. Ne laitettiin kauniisti kuusen juureen ja kun paikalla olivat meidän perheen lisäksi minun äitini ja Tuomaksen vanhemmat, lauloimme joululaulut ja sitten päästimme lapset jakamaan lahjoja. Akseli ja Loviisa olivatkin jo käytännön tyyppeinä lajitelleet kaikki omat lahjat kuusen alle, joten lahjat löysivät melko nopeasti oikeille saajille.
Haudoilla käynti
Joulupäivänä kävimme hautuumailla muistelemassa isovanhempiamme ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Muru- koiraamme. Murun tuhkat on haudattu eläinten hautausmaalle, ihanaan paikkaan. Hautausmaa on metsän keskellä, kaukana kaikesta melusta ja valoista. Tunnelma tällä hautausmaalla oli jotenkin erilainen. Kaikki haudat olivat vähän erilaisia, rivit vähän mutkaisia ja kynttilöitä ja lyhtyjä oli ympäri hautausmaata. Sytytimme kolme kynttilää Murulle erään kiven viereen, ison puun alle. Hautausmaalla oli täysi rauha, vain joku lintu jossain visersi.
Nyt meillä on jotenkin paljon parempi mielikuva Murun viimeisestä lepopaikasta, kun kävimme hautausmaalla. Viimeiseksi kuvaksi ei onneksi jäänytkään se, kun jätimme Murun odottamaan tuhkausta krematorion kylmiöön.
Minun ja Tuomaksen isovanhempien haudoilla käyminen herätti taas lapsien kanssa keskustelua kuolemasta. Minun ja Tuomaksen isoisät äitien puolelta olivat menehtyneet meidän ollessa noin Iiriksen ikäisiä. Akseli ja Loviisa ovat saaneet viettää aikaa kaikkien isovanhempien kanssa koko elämänsä ja edelleen ja ymmärsivät nyt sen, että kaikilla ei välttämättä ole asiat niin hyvin. Puhuimme myös siitä, että minun mummoni menehtyi hyvin lähellä pappani kuolinpäivää, vain muutama vuosi papan jälkeen. Pohdimme sitä, voiko ihminen kuolla suruun ja ikävään, jos sydän on jo oikein vanha?
Kylmyyttä vastaan saunomalla ja takkaa lämmittämällä
Tapaninpäivän aamuna oli niin kylmä, että päätimme pysyä sisällä, laittaa takkaan tulet ja lämmittää aamusaunan. Iltapäivällä kaikki olivatkin sitten jo ihan valmiita ulkoilemaan. Tapaninpäivä meni siis ihanan leppoisasti. Maanantaina alkoi jo meillä vanhemmilla työt ja Iiriksellä päiväkoti. Isommat saivat vielä jatkaa joululomailua ja todella jatkoivatkin nukkumalla pitkälle päivään! Mutta niin saakin, kun on lomalla.
Näiden, vuoden viimeisenä päivänä otettujen kuvien, myötä haluan toivottaa koko Javanaisen pesueelta kaikille lukijoilleni ihanaa alkavaa vuotta 2022. Olkoon vuosi täynnä terveyttä, yhdessä oloa ja sylin täydeltä muita mukavia asioita!
Kohti vuotta 2022!
Palataan seuraavan blogin merkeissä!
Terkuin Maiju
P.S. Tästä pääset katsomaan uusimman videomme! Kansikuvassa ihanat lomalaiset Miina, Loviisa ja Neea Lapinvuoren ( https://www.virojoki.fi/ymparisto/ )laavulla, makkarat ja kaakaot kädessä, tottakai!🥰
Muista painaa 👍🏻 jos tykkäsit videosta 😊 Kiitos!
