Tässä blogissa kerron jouluvalmisteluistamme, jotka saimme loppujen lopuksi tehtyä, vaikka ne jäivätkin ihan viime tippaan! Vauhtia joulusiivoukseen ja kodin järjestämiseen antoi nuorimmaisemme syntymäpäivät, jotka vietettiin kotonamme 19.12. Myös Kymenlaakson jätteen ja Goodwillin yhteistyössä järjestämä jätepäivä istui kuin nenä päähän meidän siivousviikonloppuun!
Juhlan aihetta löytyi myös joulukuun alkupuolelta, kun vietimme Suomen Itsenäisyyspäivää 6.12. Ensimmäistä kertaa elämässämme pääsimme nostamaan Suomen lipun salkoon kotipihallamme ja opettamaan yhden perinteen lisää lapsillemme tähän tärkeään päivään liittyen. Oppia itsenäisyydestä ja sota-ajasta saimme myös Bunkkerimuseosta, jonne teimme retken kovasta pakkasesta huolimatta.
Pyöräytetään tämä blogi käyntiin Javanaisen perheen itsenäisyyspäiväperinteillä, tervetuloa mukaan!
Suomen Itsenäisyyspäivä 6.12.2021
Meidän perheessä on tiettyjä juhlaperinteitä, joista pidetään kiinni. Itsenäisyyspäivän perinteet ovat yksi niistä. Joulu on toinen juhla, mikä on meille erityisen tärkeä. Olen lasten myötä oppinut arvostamaan näitä perinteitä. Ne tuovat arvokkuutta juhlaan ja opettavat lapsia kunnioittamaan juhlapäivän aihetta. Uskon myös, että toistuvat perinteet luovat lapsille vahvoja muistoja, sillä samat tapahtumat toistuvat vuodesta toiseen.
Olen myös lasten myötä oppinut sen, ettei perinteistäkään kannata pitää kynsin hampain kiinni, vaan tilanteen tullen pitää pystyä improvisoimaan. Ja vaikka kaikki ei menisi jonain vuonna kaavan mukaan, ei maailma siihen kaadu.
Tänä vuonna pääsimme viettämään Suomen Itsenäisyyspäivää upeasti! Päivä alkoi lipunnostolla. Loviisa sai kunnian kantaa lippua ja Akseli nosti lipun salkoon. Maa oli valkoinen, pakkanen puri poskia ja tunnelma oli jotenkin hyvin perinteinen. Lasten vastalauseista huolimatta laitoimme karjalanpaistin uuniin päivällistä varten. Päivän valoisan ajan vietimme Bunkkerimuseon maastossa. Bunkkerimuseo sijaitsee Virolahdella. Se koostuu sisänäyttelystä sekä maastossa sijaitsevista sota-ajan muistoista. Juoksuhaudat, korsut, piikkilankaiset espanjalaiset hevoset ja käsittämättömän pitkä kiviesterivi vetivät tunnelman paikan päällä todella nöyräksi. Sota-ajalla tehty pioneerityö on jotain sanoinkuvaamatonta.
Kaikki kunnioitus sotiemme veteraaneille, kiitos että jaksoitte.
Ennen kotiinlähtöä nautimme vielä kuumat kaakaot, kahvit ja joulupiparit Bunkkerimuseon pihalla. Kylläpä ne maistuivatkin hyviltä, sillä olimme kaikki ihan jäässä! Sitten kotiin lounaalle, jonka jälkeen osa porukkaa alkoi katsomaan Tuntematonta sotilasta ja osa vetäytyi päiväunille. Minä valitsin päiväunet Iiriksen kanssa. Rakastan päiväunia ja nukun niitä viikonloppuisin hyvällä omallatunnolla.
Kun kello löi 18.00, sytytimme kaksi kynttilää keittiön ikkunan alle ja kaksi kynttilää olohuoneen ikkunan alle. Aiempina vuosina Turun keskustassa asuessamme, keittiön ikkunamme oli niin edustavalla paikalla, että kynttilöitä ihailivat monet ohikulkijat. Nyt sytytimme kynttilät yksinoikeudella vain metsäneläimille ja meille.
Päivälliseksi oli tarjolla karjalanpaistia. Iiris yllätti meidät täysin ihastumalla karjalanpaistiin! Hänellä ei ollut ennakkoluuloja, vaan reippaasti maistoi ja tykkäsi kovasti. Tämä taisi olla Iiriksen ensimmäinen karjalanpaistin maistelukerta, sillä pienempänä hänelle on tarjottu omaa ”karjalanpaistia”. Mutta Iiris välillä yllättääkin ruokien kanssa, sillä Virolahden perinneruoka, hapanvellikin, oli päiväkodissa maistunut heti ensimmäisellä tutustumisella.
Ihanat tontturalli ja joulupuoti!
Virojoen keskustassa avattiin joulupuoti 19. marraskuuta ja se oli auki aina aatonaattoon saakka. Olemme vierailleet siellä kerran, jos toisenkin. Puoti on täynnä paikallisten käsityö- ja leipuritaitureiden taidonnäytteitä. Kaikkea ihanaa ja kaunista, niin kuin Iiris sanoo. Ja tietenkin arpoja! Voi, miten lapset rakastavatkaan arpoja! Ja mikä parasta näissä arpajaisissa? Jos ei tule voittoa, lohdutuspalkinto onkin ehkä mieluisampi kuin voitto!
Joulupuodista ostettu ihana pieni piparkakkutalo ja joululeipä odottivat kotonamme jouluaattoa ja herkuttelijoita ja säilyivätkin koskemattomina siihen asti. Tänä vuonna päätin tukea paikallista yrittäjyyttä ja ostaa ne valmiina, kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Aina en muista sitä, kuten esimerkiksi Iiriksen syntymäpäiväkakun kanssa…
Osallistuimme perinteiseen Tontturalliin Virojoella eräänä joulukuun lauantaiaamuna ja olipa se kiva tapahtuma! Ei ollut ruuhkaa, pääsimme joka paikkaan jonottamatta ja tapahtuma oli järjestetty kokonaisuudessaan ulos. Tontturallissa on mukana paljon paikallisia järjestäjiä kaakon kulmalta. Lapset pääsivät poniajelulle, saimme jutustella joulupukin kanssa, etsiä karkuun juosseita piparkakkupoikia, ratsastaa keppareilla ja saimme myös tonttunimet! Ja arpoja, totta kai!
Näistä ralleista ja puodeista tulee ihana joulumieli! Lapset ovat niin mielissään, kun voimme osallistua tällaisiin tapahtumiin ja käväistä jossain kaupassa sisällä. He ehtivät jo niin tottua Turussa siihen, että kaikki tällainen on pannassa koronan vuoksi. Sen vuoksi olemme niin innoissamme kaikesta tällaisesta täällä Virojoella!
Kiitos siis kaikille Tontturallin ja Virojoen joulupuodin järjestäjille!
Ihana ja kaunis Iiris Elisabeth 3 vuotta
19.12.2018 klo 05.13 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa syntyi perheemme kuopus, perheen ainut paljasjalkainen turkulainen, Iiris Elisabeth. Juhlimme Iiriksen 3- vuotissyntymäpäiviä pienellä porukalla kotonamme juuri ennen joulua. Kaikki syntymäpäiville osallistuneet tekivät aamulla koronatestin kotona ja porrastimme kahvittelut, vaikka vieraita oli vain kourallinen. Olemme todella tarkkoja koronan suhteen. Meidän perheessä kotitestaukseen on jo totuttu ja nyt ilokseni huomasinkin, että testit olivat tehneet kauppansa myös paikallisessa marketissa. On erittäin hyvä, että testejä tehdään kotona nyt matalalla kynnyksellä.
Päivänsankari sai viettää viikonlopun mummon luona ja saapui sunnuntaina suoraan juhliin. Oli ilmapallot, viirit, serpentiinit ja sininen prinsessan kakku kynttilöineen. Kaikki niin kuin sankari oli tilannut. Loviisa piti huolen siitä, että pöytä oli kauniisti katettu, servietit taiteltu, kakku koristeltu riittävällä määrällä vaahtokarkkeja ja joulukuusi olohuoneessa koristeltuna. Syntymäpäiviä edeltävänä perjantaina meillä ei vielä ollut joulukuusta ja laitoinkin kyselyä Virolahti Facebook- ryhmään, että missä kaikki kuusimyyjät oikein ovat? Selvisi, että eihän täällä mitään kuusimyyjiä olekaan, kun kaikilla on metsää omasta takaa tai sukulaisten kautta. Kuuset haetaan metsästä, eikä mistään toreilta!
No, mitä sitten kävikään? Lauantaiaamuna puhelimeni alkoi piippaamaan viestejä saapuvaksi. Meidän perheelle tarjottiin kuusia pitkin pitäjiä. Jopa koordinaatteja oikeaan metsään ja kotiinkuljetusta! Taas tuli se lämmin tunne rintaan, mitä olen täällä jo useamman kerran tuntenut. Ihanaa auttamista ja toisen huomioon ottamista. Miesväkemme haki meille kuusen sunnuntaiaamuna Pyterlahdesta Peltolan tilalta. Ja kyllä saimme niin kauniin kuusen, ettei vastaavaa olisi löytynyt edes Tuomiokirkon kuusimyyjiltä! Kuusi on perinteinen metsäkuusi, kävyt ja kaikki. Niin saimme Iiriksen syntymäpäiväjuhliin kuusen ja jokainen vieras pääsi laittamaan koristeen kuuseen.
Iiriksen syntymäpäiväjuhlien myötä saimme itseasiassa suurimmat jouluvalmistelut tehtyä ja ”harjoitusjoulun” vietettyä. Kinkku ja muut herkut maistuivat ja oli ihanaa, kun oli perhettä paikalla.
Tämän tekstin myötä toivotan kaikille teille ihanaa joulunaikaa ja räiskyvää vuodenvaihdetta vallitsevista haasteista huolimatta.
Meidän perheen joulu koostui yhdessä olosta, hyvästä ruoasta ja seurasta, joulukahvista, ulkoilusta, lasten riemusta ja jännityksestä! Ja tietenkin kaikesta kauniista ja ihanasta! Näistä jutuista seuraavassa blogissa.
Toivottavasti viihdyit tämän tekstin parissa,
Jouluterveisin Maiju
P.S. Katso myös uusin videomme Visit Virolahti YouTube- kanavalta! Muista tykätä videosta ja tilaa kunnan YouTube- kanava, niin olet mukana matkallamme Aurajoen rannalta Virojoelle😊
Tässä linkki videoon:
