Tässä blogissa kerron muutamista ensimmäisistä päivistämme täällä maalla. Paljon isoja juttuja, haastavia tilanteita, muutoksia, rohkeutta ja itsenäistymistä vaativia tilanteita, etenkin lapsilla, muutamia meillä vanhemmillakin. Haastetta muuttolaatikoiden seassa uusissa ympyröissä toi se, että minä olin flunssassa ensimmäisen viikon ja Tuomas toisen viikon. Työt kasaantuivat ja muuttolaatikot vaan pysyivät nurkissa purkamatta. Kovat pakkaset vaativat paljon työtä lämmityksen kanssa ja lapset tarvitsivat vähän enemmän tukea ja syliä. Nyt tätä tekstiä kirjoittaessani olemme selvinneet kaikista näistä yllä mainituista haasteista. Ne tuntuvatkin nyt ihan pieniltä, mitättömiltä asioilta. Jotain suurempaa on nyt käsiteltävänä. Kerron siitä tekstin lopussa.
Koulu ja päiväkoti alkaa
Arki Virojoella pyörähti käyntiin heti muuttoviikonlopun jälkeisenä maanantai aamuna, kun Loviisa ja Akseli lähtivät kouluun ja Iiriksen kanssa aloitimme tutustumisen päiväkotiin. Heti sunnuntaina Loviisa ja Akseli tutustuivat naapurin tyttöihin, Neeaan ja Miinaan ja Loviisa menikin Miinan kanssa yhtä matkaa kouluun ensimmäisenä koulupäivänä. Ei paljon tarvinnut saattajaa tai kädestä pitäjää! Loviisa onkin nimensä mukaisesti kuin Niskavuoren emäntä, vahva ja päättäväinen tapaus.
Akselilla ja Loviisalla lähti koulutaival Virojoella kyllä todella hyvin käyntiin! Opettajilla on tässä iso rooli ja mielestäni koulun aloitus hoidettiin koulun puolelta erittäin hyvin. Tärkeää oli varmasti myös se, että kävimme lokakuussa tutustumassa kouluun. Lapset näkivät koulun, tiesivät missä oma luokka sijaitsee, näkivät opet ja saivat lukujärjestykset. Tuntui niin hyvältä, kun lapsilla oli jo omat pulpetit valmiina, omat paikat mihin käydä istumaan, sitten kun on ensimmäisen koulupäivän aika.
Iiriksen kanssa ensimmäinen viikko oli varattu päiväkotiin tutustumiseen. Olimme etukäteen sopineet päiväkodin henkilökunnan kanssa tutustumissuunnitelman ensimmäiselle viikolle. Maanantaina kävimme Iiriksen kanssa vain tutustumassa pihaan ja sisätiloihin. Siitä eteenpäin päivä päivältä Iiris vietti pidemmän ajan päiväkodissa. Perjantaina hän jo nukkui päiväunet päiväkodissa. Koko viikko meni hienosti ja Iiris tykästyi päiväkotiin heti! Uudet lelut ja paikat kiinnostivat ja aika meni niiden parissa oikein mukavasti. Tiesin kyllä, että pientä takapakkia saattaa tulla, kun alku huuma menee ohi, mutta tärkeää kuitenkin on positiivinen ensikokemus.
Tarvitaan kirves, tuhkaämpäri, harja, suksia, luistimia ja vaikka mitä!
Kun muuttaa paikkakuntaa, muuttaa omakotitaloon, talvi tulee, pakkaset tulevat ja mitä kaikkea, niin välillä ajattelee, että kyllä tässä on monta asiaa nyt tapetilla samaan aikaan. Ja hirveä määrä hankintoja! Näin jälkeenpäin ajateltuna vähän huvittaakin moni asia. Ehkä nyt ihan heti ei tarvitsisi olla kaikkia ulkovaloja, kirveitä, lumilapioita, polttopuita koko vuodeksi, lapsille kaikkia talviurheiluvälineitä ym. ym.
Muutama asia täällä on kyllä ehdoton. Lapsilla otsalamput, riittävät heijastimet ja lämpöiset vaatteet. Onneksi meillä on tässä ihan muutaman kilometrin päässä aikamoiset kauppapaikat! Ja mitä niistä ei löydy, ei tarvitse! Ikean kokoinen Rajamarket ja kauppakeskus Zsar ovat tulleet jo tutuiksi. Rajamarketista löytyy kaikki vaatteista työkaluihin ja isoin valikoima pesuaineita mitä olen ikinä nähnyt!!! Ja Zsar- kauppakeskus se vasta hämmentävä paikka on. Keskellä ei mitään sijaitsee hieno kylä, jonka sisällä mietit, oletko edes Suomessa vai teleporttasitko juuri itsesi jonnekin ulkomaille? Zsarissa on mm. Adidaksen, Reiman, Bossin ja Guessin liikkeet, muutamia mainitakseni. Siellä on erittäin rauhallista nyt kun rajaliikenne on niin rajoitettua koronan vuoksi. Erittäin turvallista ja erittäin edullista shoppailua.
Uusi talo, vanha talo, omanlainen talo
Muutimme 80-luvulla rakennettuun taloon, missä on suora sähkölämmitys ja yksi varaava takka. Kaikki perusmukavuudet löytyvät. Aika simppeli ja helppo valinta omakotitaloksi.
Kuitenkin kaikenlaista uuden opettelua nämä ensimmäiset viikot ovat vaatineet. Muutama kerta tuli jo hermostuttua, mutta aina pitäisi antaa aikaa tutustumiselle. Jokaisessa talossa on omat jutut, jokaisessa tulisijassa on omat salat, joiden selvittämiseen vaaditaan muutamat savut ja tuuletukset.
Jätehuolto ja lajittelu
Olimme myös lahjakkaasti unohtaneet, miten jätehuolto omakotitalossa ja haja-asutusalueella toimii. Vähän eri tavalla kuin taloyhtiöissä, joiden roskikset ovat pohjattomat… Tuli tilanne, että jäteastia on täynnä ja tyhjennykseen on aikaa vielä viikko! Tyhjennysväli on 2 viikkoa tai harvemmin. Sillä on mentävä. Onneksi oli kunnon pakkaset, joten keräsimme viikon ajan roskia jätesäkkiin pihavarastoon ja veimme jätesäkin tyhjennyspäivänä jäteastian viereen.
Kohta on seuraavat 2 viikkoa täynnä ja tyhjennyspäivä lähestyy. Jäteastia on nyt vain noin puolillaan, joten nyt on asiat hyvin. Olemmekin lajitelleet muovin ja kartongin erikseen ja vieneet ne Virojoen keskustassa sijaitsevalle lajittelupisteelle. Ei ole ollenkaan iso homma ja säästää tilaa jäteastiassa todella paljon! Haaveilen vielä kunnon kompostorista, sillä tiedän Turusta sen, kuinka paljon meillä tuli biojätettä. Siitä tulisi kyllä kunnon kasat multaa, kunhan vain kompostori olisi kunnollinen!
Malttia ja kiitollisuutta
Mutta kompostorilla ei ole kiire. Asia kerrallaan. Yritän nyt muistaa sen, ettei kaikkea tarvitse olla heti. Ei meidän vanhemmillakaan ollut heti kaikkea silloin kun olivat nuoria ja me olimme lapsia! Ja ihan hyviä meistä tuli. Nykyään se vaan jotenkin unohtuu. Kaikki pitäisi olla saman tien kunnossa, uutta ja hienoa. Ja vaikka olen todella kiitollinen siitä, että pääsimme asumaan tähän taloon, huomaan herkästi vähättelevän tätä pientä punaista taloa matalaa. Tuntuu vaan, että kaikilla on nykyään fasiliteetit niin kunnossa alusta alkaen, että tämä meidän alkumme tässä talossa olisi jotenkin vaatimatonta. Vaikka se ei sitä ole. Olen niin tyytyväinen, että pystymme tarjoamaan lämpöisen ja läsnä olevan kodin lapsillemme myös konkreettisesti. Ja vaikka pinnat eivät ole joka kohdassa priimaa, tärkeintä on kuitenkin se, miltä seinien sisällä tuntuu. Kotimme täällä Virojoella on ollut lämmin ja turvallinen paikka heti alusta alkaen ja nyt kun olemme oppineet savun liikkeet takassa, sisällä on myös lämpömittarin mukaan lämmintä ja sähkömittarin lukemat ovat ihanan maltillisia.
Lopuksi
Haluan lopuksi kertoa, mikä musersi perheemme maailman perjantaina 10.12.2021. Jouduimme tekemään vaikeimman päätöksen, mitä lemmikin omistaja joutuu ikinä tekemään. Jouduimme lopettamaan rakkaan lemmikkimme Murun. Hänen kunto romahti nopeasti ja tiesimme, että nyt on tullut aika päästää Muru ikuiseen lepoon ja vapaaksi kivuista. Muru on ollut meidän mukana kaikessa melkein 14 vuotta ja ollut lastemme elämässä heidän syntymästään saakka.
Koira ei ikinä opi pukemaan, laittamaan ruokaa itselleen, ottamaan lääkkeitään tai käymään asioillaan, vaan on perheensä varassa joka ikinen päivä elämästään. Vastavuoroisesti koira on myös jokaisen perheenjäsenen tukena, kaverina ja lämmittäjänä peiton alla joka ikinen päivä. Nämä asiat muodostavat erittäin vahvan siteen lemmikin ja perheenjäsenten välille. Olemme itkeneet, käsitelleet kuolemaa, luopumista ja ikävää, jokainen yksin ja yhdessä viime päivät. Murun poismeno on suuri järkytys myös Akselille ja Loviisalle, jotka jo ymmärtävät, mistä on kyse. He eivät kuitenkaan ole kokeneet kenenkään läheisen poismenoa, joten tilanne on heille täysin uusi. Olemme rehellisesti kertoneet, mitä on tapahtumassa ja mitä tapahtui, kun tulimme eläinlääkäristä ilman Murua. Lapset saivat rauhassa hyvästellä Murun ja nyt meillä on paikka eläinten hautausmaalla, missä voimme käydä muistamassa Murua. Perjantai-iltana sytytimme kynttilän Murun muistolle, Murun kuvan viereen ja katselimme kuvia ja videoita Murusta. Teki hyvää nähdä Muru energisenä ja terveenä, mitä hän olikin suurimman osan elämästään.
Näihin kyyneliin lopetan tämän tekstin ja toivon, etten seuraavaa tekstiä kirjoittaessa itke niin paljon kuin tähän mennessä jokaisen blogin kanssa. Omasta elämästä kirjoittamisen aiheuttamat tunteet ovat yllättäneet minut täysin! Kuinka terapeuttista päiväkirjan kirjoittaminen onkaan. Nämä blogit antavat minulle todella paljon, toivottavasti myös teille lukijoille. Toivottavasti tekään että itke seuraavissa blogissa, vaikka itku tekeekin välillä hyvää.
Terveisin Maiju
P.S. Haluatko seurata matkaamme Aurajoen rannalta Virojoelle myös videoiden muodossa? Tässä uusin videomme Visit Virolahti YouTube- kanavalla:
