Virolahti

Etusivu | Yhteystiedot | Haku | Palaute | Sivukartta

Pöytäkirjat | Lomakkeet

Uuno Klamin elämä
Taiteilijaelämää sodan varjossa

Taiteilijaelämää

Klamit asuivat Lallukan taiteilijakodissa 1950-luvun lopulle. Uuno oli harvapuheinen ja eli mieluiten omissa oloissaan, hän oli kuitenkin tunnettu huumorintajustaan ja onnistui lohkaisemaan aina tilanteeseen sopivan sutkauksen. Uuno ei koskaan suostunut puhumaan lapsuudestaan, eikä antanut haastatteluja yksityiselämästään. Myöskään sotaretkistä hän ei puhunut kenellekään, ei edes vaimolleen.

Joka aamu kaupungissa ollessaan Uuno käveli pari tuntia varsinkin meren äärellä ja kauppatorilla, jota hän rakasti. Näiltä kävelyretkiltä Uuno sai virikkeitä sävellyksiinsä. Kesät toukokuusta syyskuuhun Klamit viettivät Virolahdella sodan jälkeen rakennetussa mökissään Kujaholmin saaressa, jossa Uuno sai rauhassa säveltää ja nauttia merestä. Hänellä oli sekä moottori- että purjevene, joilla hän mielellään matkasi lähisaarille.

Vuonna 1939 Uuno Klami oli jo niin tunnustettu säveltäjänä, että hän sai valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan. 1930-luvulla Klami oli radiossa soitetuin suomalaissäveltäjä Sibeliuksen jälkeen. Yleisradio osti Klamilta paljon pieniä sävellyksiä, joita Klamin oli rahapulassaan pakko säveltää. Hän valittelikin apurahoja hakiessaan, että pienet työt haittaavat keskittymistä suurimuotoisimpien teosten luomiseen.

Lääkintämiehenä sotien aikaan

Uuno Klami osallistui talvi– ja jatkosotiin lääkintämiehenä. Hän osallistui myös jatkosotaan kenttäpostinhoitajan etenemisvaiheessa vuosina 1941-42, ja hänet kotiutettiin ikäluokkansa mukana kevättalvella 1942.

Sodan jälkeen Klami ei enää ollut yhtä tuottelias kuin ennen sotia, ja 1950-luvulla jokainen uusi sävellys oli suuri uutinen Suomen musiikkielämässä. Yrjö Kilpisen kuoltua valittiin Uuno Klami yksimielisesti Suomen Akatemian säveltaiteen akateemikoksi vuonna 1959. Klami ei kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa akateemikkona kauaa. Hän kuoli kesämökillään Virolahdella maidonhakumatkan jälkeen toukokuun 29. päivänä 1961.

Merkittävät teokset löydetään uudelleen

Säveltäjänä Uuno Klami on löydetty uudelleen vasta 1990-luvulla. Hänen suurimpia esikuviaan olivat Maurice Ravel ja Igor Stravinsky, joiden vaikutus kuuluu Klamin sävellyksissä paikoitellen hyvinkin selvästi. Klami yhdisti musiikissaan toisaalta suomalaiskansallisia myöhäisromantiikan piirteitä ja toisaalta kansainvälistä modernismia. Klamin tärkeimpiä sävellyksiä soitetaan edelleenkin ahkerasti.

Klami sävelsi kaksi sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa, sellokonserton ja viulukonserton, jota pidetään Sibeliuksen konserton jälkeen merkittävimpänä suomalaisena viulukonserttona. Uusklassismia puhtaimmillaan edustaa oratorio Psalmus, jota pidetään ehkä Klamin parhaimpana teoksena. Klami itse on eräässä lehtihaastattelussa todennut, että hänen paras teoksensa on orkesterifantasia Revontulet. Lisäksi Klami sävelsi useita orkesteriteoksia, joista tunnetuimpia ovat Merikuvia, Kalevala-sarja ja Kalevalainen rapsodia. Muutenkin Karjala, Kalevala ja karjalaisuus ovat innoittaneet Klamia samoin kuin kotikunnan Virolahden luonto, tärkeimpänä elementtinä meri.

Vuonna 1956 Klami sävelsi Laulun Kuujärvestä, joka kertoo suomalaisen sotilaan tunnoista ja jota pidetään Klamin musiikin eräänä helmenä. Klami sävelsi myös musiikkia kolmeen pitkään elokuvaan ja useisiin kansallisteatterin ohjelmistossa olleisiin näytelmiin. Myös radiouutisten tunnusfanfaari oli 1940-luvulla hänen säveltämänsä.

Klamin viimeiseksi sävellykseksi jäi Helsingin kauppakorkean promootiokantaatti Kultasauvalliset P. Mustapään runoon. Se esitettiin vain viikko ennen säveltäjän kuolemaa. Keskeneräiseksi jäi Klamin jo 1930-luvulla suunnittelema Kalevala-aiheinen baletti Pyörteitä.

« Etusivulle

Matkailu

Kaakko135°